Viikonlopun saldoa

Taas on yksi viikonloppu vierähtänyt. Paljon saatiin aikaan kuten ao. postauksestä näkee. Suurin saavutus on kuitenkin se, että sain vihdoin ja viimein katsottua Der Untergang - Perikato elokuvan. Se oli maannut DVD-lokerikossa jo parisen viikkoa. Monella tavoin hieno elokuva, joka saa ihmisen ajattelemaan, mutta hieman minua häiritsi sen sihteerin suuri rooli kaikessa. Onhan se selvä, kun se sihteeri on vielä elossa ja kertoilee kaikkia juttuja elokuvantekijöille, että kaikki on jo värittynyt, mutta onkohan hän ollut ihan niin suuressa roolissa oikeasti. Ei varmaan, mutta eipä kuulu meille. Menneet on menneitä ja niistä ei pidä kuin viisastua.

Eilen tuli myös kaksi hienoa dokumenttia: Luvassa hämärtyvää - Prisman dokumentti ja DC3:n viimeinen matka - Ykkösdokumentti. Ensimmäinen kertoi ilman saastehiukkasten vaikutuksesta ilmastonlämpenemisen esteenä. Ongelmana oli vain se, että ilman huikkasiin vaikuttavia saastelähteitä on helpompi ja halvempi puhdistaa, joten ilmanhuikkasten määrä laskee, jolloin niiden kylmentävä vaikutus lakkaa ja ilmasto lämpeneekin odotettua nopeammin. Olihan niillä nyt muitakin vaikutuksia, mutta näin lyhyesti. Toinen dokumentti kertoi tuosta Ruotsin iki-ihanasta vakoiluskandaalista, jossa ruotsalaiset vakoilivat kylmänsodan aikana Neuvostoliittoa ja neuvostoliittolaiset ampuivat alas kaksi ruotsalaista vakoilukonetta. Tietenkin hallitus kiistää kaikein. Jotta kaikki eivät jäisi peittelyn jalkoihin, ruotsalainen yksityinen tutkimusryhmä ratkaisi koko jupakan, eikä siihen mennyt kuin noin 50 vuotta. Jiihaa, oikeus on toteutunut, mutta kyllä se kestikin. Hieno dokumentti ja hienosti käsitelty myös sitä, miksi valtio ei voinut myöntää kyseistä tapahtuneen vaan halusi unohtaa kaiken. Politiikka on kuitenkin aina politiikkaa ja ihmishenget sen pelinappuloita. Summa summarum vai miten se menee?