Analogiaa osa 2

Pensasaitaa ruohotessa tuli mieleen miten rikkaruohot ja ruoste käyttäytyvät samalla tavalla. Mikäli rikkaruohoa ei saa kitkettyä kokonaan vaan juuri jää maahan, se tulee esille entistä voimakkaampana ajan saatossa. Samoin toimii ruoste. Asiasta tekee jännän se, että rikkaruoho kuuluu kasvikuntaan, kun metalli on ns. ihmisen aikaansaama keinotekoinen tuote. Tästä taas voidaan vetää yhteys ihmisen elämään esim. sairaudet ja erilaiset synnit. On jännä huomata miten kaikki asiat toimivat samankaltaisesti ja suunnitelmallisesti. Mikäli et tee asioita hyvin perästä kuuluu.

Suoraselkäisyyttä tarvitaan ihan joka alalla oli sitten kyse luonnosta, ihmisisitä tai koneista. Mitään ei voi jättää puolitiehen, mikäli haluaa kerätä hyvän sadon myöhemmin. Tämän kun muistaisi säästyisi monelta vaivalta. On niin helppoa luistaa. Sen huomasin kitkiessä pensasaitaa. Syksyllä olivat monet juuret jääneet maahan ja pensasaita rehotti sen muikaisesti. Jos olisin jaksanut nähdä vähän enemmän vaivaa silloin, ei olisi tänään tarvinnut manata ettei tämä homma sovi ihmisille.

Täydellisyyteen pitäisi pyrkiä, mutta emme koskaan saavuta sitä, joten ruoste raiskaa meitä minkä ehtii. Koska emme voi tehdä mitään täydellisesti, kannattaako edes yrittää ja tehdä kaikki huonoimman kautta? Alistutaanko kohtalolle vai yrittämmekö täydellistyä ja kohtaamme burnoutin? The truth is out there eli jossain siinä välillä.

Mitä skeidaa sitä tuleekaan jaariteltua? Ensi kerralla laitan popit sen verran kovalle ettei kitkiessä kuule omia ajatuksiaan.

ps. ruohonleikkuri lähti ekalla nykäisyllä käyntiin talven jäljiltä. It's a miracle. Jotain olen jaksanut tehdä kunnolla. Kerrankin...