Liäkär

Kävin liäkärissä tänään näyttämässä polvia- ei pojasta polvi pahene. Kylläpä pahenee. Vastaus oli, että no can do. Tietty spesialisti ohjasi toiselle spesialistille, joka katsoo asiaa hieman eri kantilta ja suosittelee jotain hoitoa. Tässähän pompotellaan kuin paremmassa valtion virastossa.
Saas nähdä miten käy. Kaikilta on kyllä tullut samanmoinen diagnoosi, joten eiköhän vaiva ole heidän ehdottamansa. Vaivassa on vain se vika, ettei sitä voida parantaa vain hieman ehkäistä ja toivoa, että ajan kuluessa häviää.

Minkä minä jaloilleni voin? Tällaiset sain syntyessäni ja ehdoin tahdoin ovat menneen rikki. Minullahan ei asiaan ollut minkäänlaista vaikutusta. Asiassa on se hyvä puoli, että voi hyvällä omalla tunnolla löhöillä sohvan perukoilla.

Eräs päivä ajattelin, että on hieman vaarallista olla puolirampa. En pysty juoksemaan kuin 0.5 - 1.0km alustasta riippuen. Jos ja kun joku haluaa antaa minulle turpiin, koska olen ärsyttävä tyyppi, ei minua tarvitse kovin kauan jahdata kiinni saamiseksi. Olen se lauman antilooppi jonka leijonat valitsisivat lounaaksi. Onneksi olen ihminen eikä meitä kovin usein jahdata lounaaksi. Toistaiseksi...