Kuoleman hiljaista

Aamulla oli melkoisen aavemainen fiilis, kun saavuin töihin puoli seitsemältä siis kahdeksalta. Käytävillä oli kaikki lamput pimeänä, kahvihuone pullollaan likaisia kahvikuppeja, tyhjiä limsapulloja, pitsalaatikoita ja viime viikkoisia sanomalehtiä. Vain kahdesta huoneesta kajasti valoa. Olikohan meillä jokin palaveri jossain muualla? Onko kaikki muut saaneet kenkää? Olenko vain yksinkertaisesti niin tyhmä, että tulin tänään töihin? No, mitä sitten?

Juhannus ja lomien alkaminen vaikuttavat näin radikaalisti töihin tulemiseen. Täytyy myöhentää omaa saapumista etten poikkeaisi massasta ;). Hauska hiippailla töissä, kun täällä on ihan hiljaista. Talo elää ihan omaa elämäänsä. Kaikki räsähdykset ja risahdukset kuuluvat kauas. Yleensä täällä on vipinää niin paljon ettei kyseisiä ääniä kuule paitsi kesäisin.

Kesä heijastuu suoraa ilmapiiriin. Kaikki kollegat ovat paljon rennompia, eikä kenelläkään ole hirveä hoppu töiden kanssa ja hymy on korvissa. Töihin tullaan kun tullaan ja lounaalle lähdetään vähän kelistä riippuen milloin ja minne vaan. Mielellään mahdollisimman kauas täältä. Kesällä rentoutuminen on erittäin hyvä asia niin jaksaa talvella taas mököttää ja tsempata.

Lomia odotellessa...