Elämää...

Havaittavissa täälläkin. Joululoma on lusittu ja arkinen aherrus alkoi tänään. Tätäkö se siis on? Joulu meni mukavissa ja rauhallisissa merkeissä kotona. Ei ollut tylsää. Joulupukille sen verran risuja, sillä ensi vuonna ei mene enää läpi, että käyt silloin kun ollaan käymässä haudoilla. Hänet on nähtävä. "Joulupukin pitää istua tuossa arkulla koko päivä, että minä näen sen!" Sanoi Ada. Näinhän se on, kuka nyt uskoisi näkymättömään ;).

Murphyn laista sen verran, kun olen lain armoton soveltaja. Valitettavasti. Ehdottaisin pientä lisäystä: Mikään minkä haluat säilyvän puhtaana ei säily. Maarit ompeli meille hienon joululiinan ja arvatkaapa kuka sotki sen heti ensimmäisenä iltana? Myönnän syyllisyyteni. Kynttilässä oli liian pitkä sydän ja ajattelin katkaista sen ettei se enää savuttaisi. Oletin, että katkaistu osa tipahtaa siihen kynttilän jalalle, mutta eipä tietenkään. Siihen liinalle tipahti ja yritin tietysti nostella sitä ylös, jolloin se vain siirtyi ja sotki/poltti uuden paikan. Näin ne ammattituunaajat toimivat. Edellisenä jouluna ostettiin äidilleni sellainen kaitaliina(?), jonka sotkin heti aattoiltana steariiniin ...Come to me...