Virvon varvon

ja niin päin pois. Sunnuntaina riitti virpojia vanhan tavan mukaan. Maarit sanoin noin kahdenkymmenen käyneen. Siitä tulikin mieleen vanha ns. Niksi Pirkka tyylinen vinkki. Mikäli lapsenne ei jaksa tehdä itse vitsoja, odottele muutama virpoja käymään ja anna lapsellesi heidän vitsat niin johan lähtee. Mieluiten kirjaa kuka antoi minkäkin niin voit käydä virpomassa saman vitsan heille takaisin. Meilläkin on iso maljakollinen vitsoja ihan turhan takia. Aiheuttavat vain allergiaa (kyllä, minulla on aina hyvä asenne kaikkeen). Onhan ne lapsista hienon näköisiä ja niitä on mukava tutkia.

Tänä vuonna en ollut suosituimpaan virvonta-aikaan kotona, mutta ainakin viime vuonna ovella oli parhaimmillaan jonoa. Siitä on helppo päästä eroon. Selvästikin virpojat vaihtavat keskenään tietoja keneltä saa mitäkin ja tietenkin ryntäävät sinne mistä saavat parhaat namit. Täytynee ensi vuonna paketoida veteen keitettyä kaurapuuroa, tarjoilla joitain oikein väkeviä karkkeja tai liköörikonvehteja. Silloin vain tosi virpojat saapuvat ovellemme :D.