Rakkaasta hammaslääkäri aiheesta

Tänään oli viisaudenhampaan poistopäivä. Minulla oli mielessä kaikki kauhutarinat kyseisestä operaatiosta. Ajattelin etteivät ne pidä paikkaansa eikä itse suoritus voi olla niin kivulias kuin väittävät. Toivoin helppoa ja kivutonta operaatiota, mutta toisin kävin. Nyt minulla on omakohtaista kokemust aiheesta eikä se ole mukavaa muisteltavaa.

Alunperin oli selvää, että normaali poisto ei onnistu, joten minulle oli varattu pidennetty poistoaika. Hyvä ennusmerkki vai mitä? Hammaslääkäri päätti yrittää suoraa poistoa (tämä ei todellakaan ole curlingia) ennen hampaan särkemistä. Aikansa väkerrettyään he totesivat hoitajan kanssa ettei tämä onnistu kuten etukäteen oli jo arveltu. Seuraavaksi porataan hammas osiin, jotta saadaan tilaa hampaan poistolle. Plumps ja taas armotonta kiskontaa. Joitain rusahduksia tuntui poskiluussa, mutta itse hammas oli yhtä tiukassa kuin ennen. Hoitaja ravasi jatkuvasti työkalukaapilla ja minuun kokeiltiin mitä erilaisimpia vekottimia. Tulos oli kuitenkin lohduton. Mitään ei tapahdu lukuuottamatta kipua, särkyä ja porauksesta aiheutuvaa vihlontaa. Poraus ei kuulemma voi sattua, kun on puudutettu. Kyllä muuten sattuu ja olihan siihen jokin syykin. Hampaassa on jokin neste, joka lähtee liikkeelle tms.

Tiedättekö mikä on paras vitsi hammasta poistettaessa? Ei meillä nämä erilaiset työkalut lopu, niitä on kaappi pullollaan ja kaikkia myös kokeillaan. Lohduttavaa? Aikansa väkerrettyään hampaan kruunu katkesi. Ei kuulemma ole paha juttu, mutta juuret jäivät vielä sisälle. On ihan normaalia, että joskus juuret jäävät suuhun. Ne voivat tulla esiin esim. kolmen vuoden kuluttua jolloin ne on helppo poistaa. Henkäsin helpotuksesta. Tähän tämä kidutus loppui.

Mitä vielä: "Minä en jätä näkyvää juurta suuhun." Sama poraus ja välineiden kokeilu rumba samoin tuloksin. Juuri oli ja pysyi suussa. Sen kanssa työskentely oli vielä kivuliaampaa kuin hampaan löysyttely. Tuntui, että juuri tunkeutui paljon syvemmälle leukaperiin kuin hampaan kanssa toimiessa. Aikansa kitkutettuaan kuulin helpoittavat sanat- Annetaan olla. Huh huh, onneksi tämä loppui tähän.

Eipäs loppunutkaan. Yllätys! Hoitaja totesi vielä toisenkin juuren pilkottavan. Kokeillaan lähtisikö se irti? Täysin sama rumba porauksineen kaikkineen, mutta hieman erilaisella lopputuloksella. Tällä kertaa juuri hajosi palasiksi eikä sitäkään onnistuttu poistamaan. Kaikki juuret jäivät paikoilleen ja kudos ommeltiin päälle suojaamaan juuria, etteivät ne sotkeennu. Sitten se loppui. Huh huh.

On kuulemma ihan normaalia, että tuollaisen rynkytyksen jälkeen leuat ovat oikeasti kipeät. Aktiivinen rynkytys kesti noin 40 min. Tiedän, koska katsoin kelloa. Suorituksen jälkeen käteni olivat hikiset kivusta ja jännistyksestä. Kokonaisaika hammaslääkärissä oli noin tunti. Saikkua olisin saanut päivän, mutta en mitään miestä vahvempaa droppia. Tosimies jaksaa purra hammasta. Hammaslääkäri oli hyvä ja asiallinen, ei valittamista. Vaikeus johtuu vahvoista hampaista ja juurista. Olen syönyt pienenä tunnollisesti kalkki/fluori what so ever tabletteja. Muistan, kun isoltasiskolta poistettiin viisaudenhammas, häneltä murtui leukaluu. Selvisin kaiketi helpommalla, kun ne juuret jätettin paikoilleen.

Vapaaehtoisesti en kyllä poistata mitään suusta. En todellakaan. Tämä kipu on infernaalista...