TOP 5 lastenohjelmat

Eilen katsellessani tylsää, arvattavaa ja itseään toistavaa 24:sta kävi mielessä, että mitäs jos Muumit tulisivat samaan aikaa. Kumpaa katsoisin? Helppo valinta. Muumeja tietenkin. Siitä tulikin mieleeni muistella vanhoja hyviä lastenohjelmia ja sitä mikä teki niistä niin hyviä. Ensimmäiseksi lista:

1. Muumit
2. Tohtori Sykerö
3. Tao Tao
4. Peukaloisen retket
   
5. Ihmeellinen maailma tms.
6. Maailman ympäri mopolla (oliko se hyvä tai edes tämän niminen)
   
7. Kaikki ne muut jotka unohdin

Kaikki ohjelmat ovat tavalla tai toisella psykedeelisia, mikä lienee vaatimus hyvälle myös aikuisia viehättävälle lastenohjelmalle. Olen aina ollut sitä mieltä, että lastenohjelmien tekijät ovat pahimpia trippailijoita. Tavalla tai toisella. Eihän kenelläkään voi muuten olla sellaista mielikuvitusta. Tästä ristiriidasta tulle väistämättä mieleen seuraava Lenny Liptonin kirjoittama runo:

PUFF, the magic dragon lived by the sea
And frolicked in the autumn mist in a land called Honah Lee,
Little Jackie Paper loved that rascal PUFF,
and brought him strings and sealing wax and other fancy stuff.

Psykedeelisyyden lisäksi toinen vaikuttava tekijä on tarinan kertojan tai hahmojen persoonalliset äänet s.o. lukijan persoonallinen ääni. Ei ole ihme etteivät nykyiset tietokoneella ja puppugeneraattorilla väännetyt ohjelmat, joissa ääninä on kuka nyt saattuu olemaan, voi kiinnostaa enää ketään ensimmäisen katselukerran jälkeen. Muistan, kun meillä oli kotona pieni matkatelevisio, jossa oli kasettidekki. Sillä nauhoitettiin lastenohjelmat ja kuunneltiin jälkeenpäin. Jos nauhoittaisin jonkun nykyisen ohjelman, kuuntelisinko sitä jälkeenpäin nauhalta? Vaikka ottaisin videolle en siltikään katsoisi. Meillä oli vain ääni, ei kuvaa, ja siitä huolimatta pystyimme kuuntelemaan uudelleen ja uudelleen ohjelman ääniraidan. Siitä tiesi, että ohjelma oli hyvä.

Onhan juonet tms. asiat myös vaikuttavassa asemassa, mutta tarvittaessa hyvällä psykedelialla korvataan juonen/tarinan puutteita...