Kierrätystä kerrakseen

Osallistuimme lasten kanssa kierrätykseen. Kannoimme kortemme kekoon kuten tavataan sanoa. Kierrätimme osan entistä sänkyämme hiilidioksiksi ilmaan ja edistimme ilmaston lämpenemistä. Tunnen tästä syvää syyllisyyttä, mutta tästä huolimatta en käy ostamassa yhtään päästöoikeutta. Toisaalta turhia jätekasoja ei jäänyt roikkumaan kaatopaikalle odottamaan jätteenpolttolaitoksen rakentamista.

Huonekaluja ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ne ovat rakennettu oikeasta puusta. Niiden hävittäminen tulee paljon helpommaksi kuin vastaavien lastulevyversioiden. Osat palasiksi ja ne voidaan polttaa vähän kerrassaan nuotiolla. Bonuksena saat käydä kärvyyttämässä kyrsää. Miten toimit lastulevyn kanssa? Sitä ei saa pilkottua ja täten poltettua helposti.

Miksi tarvitsen ylimääräisiä polttopuita enkä vie lastia Tarastenjärvelle? Erittäin yksinkertaisesta syystä. Kaikista lähimmät ja lasten kanssa saavutetuimmat nuotiopaikat eivät itsessään tarjoa polttopuita. Mikäli haluat käydä paistamassa makkaraa näissä paikoissa, kun lapset eivät jaksa muihin kävellä, on sinulla oltava omat puut mukana. Vanhat huonekalut käyvät tähän vallan mainiosti. Suosittelen.

PS: Mikähän siinä on, että joka reissulla pitää ottaa kuva nuotiosta?