Dopingista vaihteeksi

Näitä uutisia olen odotellut jo pidemmän aikaa. Saksalaiset urheilijat alkoivat pärjätä monella rintamalla yhtäkkiä. Esimerkiksi miesten hiihdossa saksalaisilla oli neljä-viisi kärkimiestä ja tämä tapahtui yhtenä kesänä. Kiinnitin ilmiöön huomiota ensimmäisen kerran seuraavana talvena, kun suomalaiset urheilijat olivat jääneet kiinni dopingista Lahden kisoissa. Hyvä me!

Suomessa ei puhuta paljoa kuin norjalaisten urheilijoiden dopingepäilyistä vaikka aihetta olisi muihinkin. Tai suottahan sitä spekuloimaan, kun joutuu oikeuteen ja tulee vellit housuun. Kaiken pahan lisäksi joutuu maksamaan korvauksia Esko Aholle, mikä on pahin rangaistus mitä ikinä kykenen keksimään. Miten kävi Räsäsen tapauksessa vaikka STT oli periaatteessa oikeassa? (Tulkitsen tämän Lahden tapahtumien valossa. Tuomiota ei ole purettu, joten Räsänen ei ole käyttänyt dopingia. Se on totuus.) Mistään mitä ei aukottomasti voida todistaa tapahtuneeksi ja aivan oikein, ei voida todeta syyliseksi. Milläpä sen todistaisi vaikka itse näkisi? Dopingtyö on aivan turhaa ja vain amatöörit jäävät kiinni.

Puhdas urheilu tarkoittaa minulle sitä, että urheilijan vaatteet ovat pestyt ennen suoritusta pl. lempikalsarit. Muut ummistavat silmänsä ja kumartavat rahalle. Saksa seuraa näissäkin asioissa yhdysvaltalaisten esimerkkiä, jossa ollaan vaan ja oleskellaan. Mistään ei tiedetä mitään vaikka silmään tökättäisiin. Nämä ovat selviä asioita eikä näistä kannata vaahdota. Kukaan ei kuitenkaan myönnä mitään vaikka naamasta ja kropasta näkee, että nappia on otettu vuosia. Ikinä en oo mitään ottanut.