Miksi elokuvien loput ovat tylsiä?

Esimerkki: Hei, tehdäänkö komediaelokuva kahdesta miehestä, joilta kummaltakin on amputoitu jalat ja kädet. Heidän ystävyydestään ja rakkaudesta samaan naiseen... Sitten siinä voisi käydä näin ja näin. Se olisi tosi hauska eikä sitä ole vielä elokuvissa tehty...

Havainnon perusteella tarinan ydin on harvoin lopussa vaan alussa ja keskivaiheilla. Elokuvantekijät saavat idean elokuvasta joka täytyy saada jotenkin loppumaan, kun idea on käytetty. Loppu on eräänlainen välttämätön pakko, jos sitä ajattelee tuntemuksena. Se sulkee elokuvan tapahtumien sarjan tai jättää sen tarkoituksella avoimeksi. Ei kahdesta vaihtoehdosta saa kovin vaikuttavaa tapahtumaa kasaan. Sitä on jo rakennettu pala palalta elokuvan myötä, joten ei se oikeasti onnistu ketään yllätämään - Ai tämmöinen viritelmä tällä kertaa. Esimerkiksi romanttiset hömppä hömppä naisten elokuvat, aina sama loppu suudelma jolla saadaan naiset volisemaan. Onko tylsempää ja arvattavampaa loppua? Toisaalta draamassa toinen osapuoli kuolee ja onni jää täyttymystä vaille. Yllätti pahan kerran?

Siinä voisi käydä näin ja näin - Kaikki hyvät ideat ovat jo käytetyt elokuvan matkan aikana, joten tekijöiden takki on tyhjä loppuun saavuttaessa. Puretaan tämä leffa tämmöiseen kliseeseen. Tutkimuksien mukaan naiset tykkää. Toisaalta elokuvan pituus asettaa liian tiukat siteet kunnon lopulle. Sinne saavuttaessa täytyy oikoa suuremmin, koska elokuvan varsinaiset koukut vievät liikaa aikaa. Elokuva perustuu koukkuihin (jotka kaikki näytetään jo trailereissa) jolloin niiden prioriteettiarvo on korkeampi ja niiden esittämiseen keskitytään lopun kustannuksella - Tehdään sellainen perinteinen loppu, aivan sama tässä vaiheessa.

Usein ongelmana on myös se, että budjetti on useasti ylitetty, joten loppu täytyy tehdä hätäisesti. Esimerkiksi lavasteet tms. oheishömppä ja kuvan "laatu" kavaltavat asian. Toinen pontentiaalinen lopun huonontaja on se, että elokuvaa on muokattu teon aikana liian paljon. Originaali loppu ei enää kelpaa, eikä ole rahaa tai voimavaroja keksiä uutta, uniikkia ja mieleenpainuvaa loppuhuipennusta.

Kolmas tai neljäs loppuja huonontava seikka olemme me katsojat itse. Elokuvantekijät näyttävät valitulle kohdeyleisölle vaihtoehtoiset loppuratkaisut joista huonoin ja sovinnaisin tulee valituksi. Oma koira puree.

Loppu ei tarvitse paljon poiketakseen massasta. Pieni nyanssi saattaa tehdä siitä hyvän kuten esimerkiksi Matrixin lopussa soi RATM:n biisi. Leffasta lähtiessä oli tosi hyvä fiilis vain lopetus biisin tähden. Toinen vaihtoehto lopun korostamiseen on tehdä koko elokuvasta kohtuullisen tylsä, jolloin loppuhuipennuksen arvo kasvaa. Näin tehtiin Jackie Brownissa vaikka elokuva ei ollutkaan tylsä.

Elokuvan loppu vaikuttaa voimakkaimmin siihen millainen mieli/tuntemus elokuvasta jää. Jos loppu on pliisu, jää elokuvastakin turhauttava mielikuva. Tästä johtuen loppuihin olisi keskityttävä tarpeeksi, jotta elokuvanautinto olisi taattu.

Parempien elokuvien puolesta
Alpakka Unelma