Hiihtokausi on taas avattu

Toisin kuin joulukausi hiihtokausi avataan joka vuosi aina vain myöhemmin syihin sen kummemmin puuttumatta. Toisaalta tämä on jo toinen hiihtokauden avaus tälle ”talvelle” jolloin myöhäinen aloitus on hieman ymmärrettävämpää. Ei tässä tarvitse mitään puolustella.

Voitelin sukset viikonloppuna, koska otin viime reissusta opiksi sen ettei kannata lähteä edellisen vuoden voiteilla liikenteeseen. Tällä kertaa luistoa oli kiitettävästi vaikka pakkanen ylitti parafiinien toimintarajan. Latu ei oikeastaan ollut hiihtokunnossa, koska lunta oli vain nimellisesti jää/sorakerroksen päällä. Se ei haitannut minua sillä vanhojen suksien pohjien kunnolla ei juuri ole merkitystä kunhan luistoa piisaa. Ladun huono kunto ei näyttänyt haittaavan muita hiihtäjiä joita oli ihan ruuhkaksi asti. Ei hyvä.

Onneksi viikonlopulle on manattu lumisadetta, jos silloin pääsisi hiihtämään oikealla ladulla ja kopattua pikku tytön mukaan. Hänellä on kova hinku laskemaan mäkeä suksilla. Saapa nähdä, kun vien hänet mäen laelle miten käy. Viime kerralla hän laski mielellään mäkeä, mutta ladun pohjat olivat paljon pehmeämmät kuin nyt. Näin se mieli näyttää muuttuvan yhdessä kesässä. Viime talvena Adaa ei saanut laskemaan mäkeä ilman tukea kirveelläkään. Talvi ohoi!